Alisteinen asema sopimusneuvotteluissa: Epäsuorat vahingot kansainvälisessä kaupassa

PARPOLA KIRJOITTAA:

Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen vastuunrajoituksia suhteessa välillisiin vahinkoihin erityisesti myyjän näkökulmasta. Kansainvälisessä kaupassa toimituskokonaisuuksien monimutkaisuus asettaa myyjän usein haastaviin vastuukysymyksiin ja erityisesti tilanteisiin niiden ennakointiin liittyen. Tämä on tärkeä osa riskienhallintaa ja se tulee jokaisen tavaran tai palvelun toimittajan huomioida sopimusneuvotteluissa.

Lähtökohtaisesti neuvotteluasetelma on usein alisteinen myyjän kannalta suhteessa ostajaan. Yleensä isoissa kaupoissa ostaja pyrkii sanelemaan, millä ehdoilla laitteistoja ostetaan, jos ostetaan. Huonosti neuvoteltuna tähän sisältyy valtava riski myyjän puolelta suhteessa toimituksen viivästymiseen ja muutenkin vahingonkorvausvastuuseen.

Erityisesti välillisten vahinkojen eli ns. epäsuorien vahinkojen rajoittaminen on keskeinen osa sopimusten- ja riskien hallintaa joka firmassa.

Välilliset vahingot ovat sellaisia vahinkoja, jotka liittyvät esimerkiksi tuotteen tai palvelun käyttöön, liiketoiminnan tuottojen menetyksiin ja mainehaittaan. Kansainvälisissä toimituksissa nämä vahingot voivat muodostua merkittäviksi riskeiksi myyjälle, koska niiden toteutuessa korvaaminen voi olla erittäin vaikeaa ja todella kallista.

Vastuunrajoitus on sopimuksellinen keino rajata myyjän vastuuta vahingoista. Hyvin laadittu vastuunrajoitus sopimuksessa suojaa myyjää kohtuuttomilta taloudellisilta riskeiltä ja varmistaa, että mahdolliset vahingonkorvaus -vastuut pysyvät hallinnassa.

Pahimmillaan korvausvelvollisuus epäsuorista vahingoista isoissa toimituksissa voi johtaa pitkään oikeudenkäyntiin ja myyjän konkurssiin. Välillisten vahinkojen varalle on myös erittäin vaikeaa ja kallista ostaa vakuutusta etukäteen. Yleensä se on mahdotonta miljoonaluokan toimituksissa ns. "isoille pelaajille."

Lähtökohtaisesti välilliset vahingot tulisi aina rajata kokonaan pois sopimuksessa. Mikäli tämä on mahdotonta ja se muodostuisi kaupan esteeksi tulee vastuu rajata euromääräisesti siten että pahimmassakaan tapauksessa vastuu ei aja myyjää maksukyvyttömyyteen.

Huonoa kauppaa ei kannata ottaa kotiin, vaikka kuinka mieli tekisi.